Radio – Wikipedia
Siirry sisältöön
Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo radiosta teknologiana.
Radio
on myös
radiovastaanottimesta
käytetty nimitys.
Yleisradiotoiminnasta on oma artikkelinsa
Pasilan linkkitorni
Helsingissä
Radio
on
radioaaltoja
soveltava
teknologia
Radio mahdollistaa informaation – kuten äänen, kuvan, videon, datan ja niin edelleen – välittämisen langattomasti. Radioaaltoja hyödynnetään myös
tutkissa
, lääketieteellisessä kuvantamisessa (
radiologia
ultraäänitutkimus
),
maaperän tutkimuksessa
, itkuhälyttimissä, auton etälukituksessa – ja niin edelleen.
Radioaallot
eivät tarvitse mitään väliainetta, vaan ne etenevät
tyhjiössä
, ilmassa ja monissa muissa väliaineissa, kuten puussa, lasissa ja betonissa. Eri väliaineet
heikentävät radioaaltoja eri tavoin
. Radioaallot ovat
sähkömagneettisen spektrin
radiotaajuusalueen
sähkömagneettisia aaltoja
. Radioaaltoja
moduloimalla
voidaan välittää informaatiota
lähettimestä
vastaanottimeen
Unescon
julistamaa
maailman radiopäivää
on vietetty
13. helmikuuta
vuodesta
2012
lähtien
Radiolähetyksen radiosignaalin ohittaessa vastaanotto
antennin
indusoituu siihen radioaallon energiaa;
jännite
, jolloin
radiolähetyksen
koodattu (
moduloitu
) sisältö voidaan purkaa (
demoduloida
) kyseistä tarkoitusta varten tehdyllä
radiovastaanottimella
. Vaikka sanaa
radio
käytetään tämän ilmiön kuvaamiseen, myös
televisio
tutka
matkapuhelimet
ja niin edelleen, käyttävät hyväkseen
radioaaltoja
ja tarvitsevat
radiolähettimen
ja vastaanottimen.
Äänen välittäminen radioaaltojen avulla
Historia
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Minerva Minola vuodelta 1962.
Philips BX645U putkiradion koneisto vuodelta 1956.
Sähkömagneettisen säteilyn
aaltoliikkeen teorian ja viestinnän mahdollisuuden esitti ensimmäisenä
James Clerk Maxwell
vuonna 1873.
Heinrich Rudolf Hertz
tutki vuosien 1886 ja 1888 välisenä aikana kokeellisesti Maxwellin teoriaa ja osoitti sen oikeaksi. Hertz ei kuitenkaan ymmärtänyt keksinnön potentiaalia. Vuonna 1890
ranskalainen
Edouard Branly
rakensi ensimmäisen radioaaltoja vastaanottavan laitteen. Lodgen myöhemmin
kohereeriksi
nimeämä ilmaisin (radiovastaanotin) oli toinen suuri edistysaskel radioaaltojen soveltamisen kehityksessä.
Radiota kutsuttiin aluksi langattomaksi
lennättimeksi
, koska sen kautta viestittiin aluksi
sähköttämällä
. Sen keksijästä on kiistelty useasti.
Nathan B. Stubblefield
on todistettavasti lähettänyt ihmisääntä langattomasti vuotta ennen Nikola Teslaa, vuonna 1892. Hänen käyttämänsä tekniikka ei ilmeisestikään toiminut
sähkömagneettisen säteilyn
radiotaajuuksilla
vaan ilmeisesti
induktiolla
tai johtumalla maan kautta.
Vuonna 1893
serbialaissyntyinen
Nikola Tesla
teki
St. Louisissa
Missourissa
ensimmäisen julkisen radiolähetysdemonstraation. Laite, jota hän käytti, sisälsi kaikki radion elementit, jotka olivat laitteissa ennen
elektroniputken
keksimistä.
Vuonna 1894 brittifyysikko Sir
Oliver Lodge
Oxfordin yliopistossa lähetti Hertziä käsittelevän luennon yhteydessä sanomia kahden huoneen välillä.
Venäläinen
Aleksandr Popov
esitteli myöhemmin parannetun version kohereerista. Popov teki radiolähetyskokeilujaan myös Suomessa vuosina 1899–1900. Tällöin tehtiin myös ensimmäinen meripelastuksen onnistunut avunpyyntö langattomalla lennättimellä
. Popov olikin ensimmäisiä, jotka kehittivät kohereerista käytännölliseen radiotoimintaan soveltuvia vastaanottimia.
Intialainen
fyysikko
Jagadish Chandra Bose
esitteli radioaaltojen käyttöä
Kalkutassa
marraskuussa 1894, mutta hän ei ollut kiinnostunut patentoimaan keksintöään. Bosen kokeessa vuonna 1895 saatiin ruutia polttamalla aikaan
mikroaaltoja
, joiden vaikutuksesta saatiin kello soimaan.
Kansainvälinen tekniikan alan järjestö
IEEE
katsoo, että Aleksandr Popov osoitti ensimmäisenä radiotekniikan olemassaolon ja hyödyllisyyden. Tämä tapahtui 7. toukokuuta 1895 Venäjän fysiikan ja kemian seuran kokouksessa.
Vuonna 1896
italialainen
Guglielmo Marconi
sai
patentin
radiolle
Britanniassa
(12039,
Improvements in transmitting electrical impulses and signals and in apparatus there-for
). Tätä pidetään usein maailman ensimmäisenä radiopatenttina. Seuraavana vuonna hän perusti maailman ensimmäisen radioaseman
Isle of Wightin
saarelle
Englantiin
. Samana vuonna Nikola Tesla patentoi
Yhdysvalloissa
eräitä radion varhaishistoriaan liittyviä keksintöjään, mutta vuonna 1904 Yhdysvaltain patenttitoimisto peruutti nämä patentit, mikä teki Marconista radion keksijän. Tämä johtui mahdollisesti Marconin amerikkalaisista taloudellisista tukijoista, joihin kuuluivat muun muassa
Thomas Edison
ja
Andrew Carnegie
. Jotkut uskovat, että tämä tehtiin, ettei Yhdysvaltain hallituksen tarvitsisi maksaa Teslalle rojalteja hänen patenttiensa käytöstä. Marconi teki suuren työn kaupallistaessaan langattoman lennättimen, minkä vuoksi hän useimmiten saa kunnian radion kehittämisestä.
”Radionkuuntelua” vuodelta 1959.
Vuonna 1909 Marconi sai yhdessä
Karl Ferdinand Braunin
kanssa
Nobelin fysiikanpalkinnon
”ansioista langattoman lennättimen kehittämisessä”. Kuitenkin vuonna 1943
Yhdysvaltojen korkein oikeus
hyväksyi Teslan patentin numero 645576 (”System of Transmission of Electrical Energy”) pian tämän kuoleman jälkeen. Päätös perustui Teslan ennen Marconin patentin julkistamista tekemään työhön. Joidenkin mielestä oikeus teki päätöksensä taloudellisista syistä: Yhdysvaltojen hallituksen ei nyt tarvinnut maksaa korvauksia Marconi Companylle Marconin patentin käytöstä
ensimmäisen maailmansodan
aikana.
Marconi avasi maailman ensimmäisen radiotehtaan (”wireless”)
Chelmsfordiin
Englantiin vuonna 1898 työllistäen 50 ihmistä.
Nikola Tesla aloitti 1900 oman
Wardenclyffe Towerinsa
suunnittelun ja torni valmistui noin 1903.
Seuraava tärkeä radion kehitykseen vaikuttanut keksintö oli
elektroniputken
keksiminen 1900-luvun alkupuolella. Puheen lähettämiseksi tarvittiin puolestaan
mikrofoni
, joka oli alun perin keksitty
puhelinta
varten.
Maailman ensimmäinen äänilähetys radiolla oli jouluaattona 1906, jolloin
Reginald Fessenden
lähetti
viulunsoittoaan
ja luki
Raamatun
säkeitä Brant Rockissa
Massachusettsissa
. Kaupallinen radiotoiminta alkoi 1920-luvulla, jolloin vastaanottimina käytettiin
kidekoneita
Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa radiolähetykset kehittyivät 1930-luvun puoliväliin tultaessa tärkeäksi osaksi kansallista julkisuutta. Maailmanlaajuinen läpimurto tapahtui
toisen maailmansodan
myötä.
1900-luvulla radion kehitykseen vaikuttaneita tärkeitä keksintöjä olivat muun muassa
transistori
amplitudimodulaatio
(AM),
taajuusmodulaatio
(FM) ja
SSB
. Nykyisin 'radio-ohjelmia' voi kuunnella myös ilman radioaaltojen hyödyntämistä
internetin
välityksellä (
internet-radio
).
Tekniikka
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Radiolähetin
Radiovastaanotin
Kidekone
Modulaatio
Amplitudimodulaatio
Taajuusmodulaatio
Radioputki
Transistori
RFID
Digitaalinen radio (DAB)
Digitaalinen radio (DRM)
Radio Data System (RDS)
Katso myös
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
DX-kuuntelu
Julkisen palvelun yleisradiotoiminta
Kaupallinen radio
Kenttäradio
Kidekone
Liikennevastaanotin
Luettelo suomalaisista radioasemista
Maailmanradio
Musiikkiformaatit
Paikallisradio
Piraattiradio
Putkiradio
Radioaallot
Radioamatööri
Radiologia
Radiotaajuusalueet
Radiotekniikka
Radio-ohjaus
Sähkömagneettinen säteily
Sähkömagneettinen kenttä
Tutka
Lähteet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Chaline, Eric:
50 konetta jotka muuttivat maailmaa
(Fifty Machines that Changed the Course of History, 2012.)
Suomentanut Veli-Pekka Ketola.
Vantaa
Moreeni, 2013.
ISBN
978-952-254-160-4
Viitteet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Radio, Oxford Living Dictionaries
Oxford University Press, 2019. Viitattu 2.10.2021.
Definition of Radio
pcmag.com
. Viitattu 2.10.2021.
Maailman radiopäivä
Suomen YK-liitto
13.2.2021. Viitattu 13.2.2021.
Chaline 2012, s. 74–75.
Chaline 2012, s. 75.
Aarre Helanne:
Popovin "kusot" Kotkassa 1899.
Rannikon puolustaja
lokakuu 1989, 32. vsk, nro 3, s. 8–9.
Helsinki
Rannikkotykistökilta.
Artikkelin verkkoversio
(pdf)
Viitattu 29.11.2018.
(suomeksi)
Tiede
2013, nro 6, s. 6.
Helsinki
Tieteen tiedotus ry. / Sanoma Magazines Finland Oy.
ISSN
1457-9030
Meinander, Henrik:
Tasavallan tiellä. Suomi Kansalaissodasta 2000-luvulle
, s. 203.
Schildts Kustannus Oy, 1999.
ISBN
951-50-1055-1
Kirjallisuutta
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Kemppainen, Pentti:
Ain soi sävelradio. Radiomusiikista musiikkiradioon
Helsinki
Avain, 2010.
ISBN
978-952-5524-86-4
Porter, Jeffrey:
Lost Sound
: the Forgotten Art of Radio Storytelling.
The University of North Carolina Press, 2016.
ISBN
9781469627779
Vilkko, Arto:
Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit
Tampere
Tampereen yliopisto, 2010.
ISBN
978-951-44-8294-6
Aiheesta muualla
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Wikimedia Commonsissa
on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
Radio
Taajuuslista
Pentti Kemppainen kartoitti radion lähihistoriaa, Kirjastokaista-video
Helena Parviainen:
Radio ja televisiohistorian alkuajan tapahtumia Suomessa
(PDF)
Lahden museot
. Viitattu 7.2.2008.
Salon elektroniikkamuseo:
Elias-verkkonäyttely Salon elektroniikkateollisuudesta.
Suomalaisia radiosivustoja
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Mediamonitori
Radioamatöörit
DX-kuuntelu
Internet-radioportaaleja
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Shoutcast
Live365
United DJ's Radio
Digitally Imported
Radiotunes (entinen SkyFM)
Noudettu kohteesta ”
Luokka
Radio
Piilotetut luokat:
Suomentaja-parametria käyttävät viitteet
Seulonnan keskeiset artikkelit
Radio
Lisää aihe